Eliinalle

Oi silmämääräni, Eliina-kulta,Ain’ öin ja päivin muistaa sua Kalle.Miks et sä näytä silmääs surevalle,Miks sydän sull’ ei tuika lemmen tulta?

Jos turhaan toivon rakkautta sulta,Jos sylihin sä syökset toisialle,Jos sinusta mä jäänkin loitommalle,Ei sittenkään sun kuvas huku multa.

Kun murheen pilv’ on noussut taivaalleni,Sen kyynelvirrat syöneet kukkaseniJa luhtoneet mun luuni, ytimeni:

Saan riemukyynelteni kultaa vuollaSun helmaas, nähdessän’ sun kerta tuollaKirkkauden maassa, joss’ ei enää huolla.