Don Juanin sonetti

Hei, hyvät herrat, harras naama poisja hiiteen viisaan viivat otsaltanne!Te käykää kemuun, kaitkaa naisianne,ne ettei mua aina liehakois.

Ken tääll’ ei elon hurman maljat jois,vaan tutkis typeriä oppejanne?Te ihailette vanhaa Platoanne,kuin tieto muka onnen teille tois!

Que sais je?[1] kysykäätte itseltänneja ette pidättää voi hymyänne,kun huomaatte: me ollaan Hymylässä.

Sen minä juuri nipin-napin tiedän:jos laulain, naurain elon päivät vietän,niin olen viisain hölmö Hölmölässä.