Elokuisia kuudansointuja

Hartahana metsä huminoisurun-vakavata säveltään,tyytyy tyynnä tähän elämään,vaikka mennehestä unelmoi.

Halla huurut notkoin ylle loi,huolihunnut öiseen hämärään,öisiin tuuliin ees-taas liitämään,niitä kultakuuhut hopeoi.

Juntturista talkoopolska soi,siellä talkooväki karkeloi,sirpit heiluu takapuolla vyössä.

Pojat laulaa: ootkos mun vai ei?tytöt nauraa: toinen osas vei!Kaikuu kertoo kaikki kuudanyössä.

Haukkavuoren takaa täysikuukohoo, katsoo minuun vakavasti.On kuin kysyis: kuinka joutuisastilaulu elämästä valmistuu?

Vastaan hälle: tuskin tapahtuu!Aika rientää liian nopeasti,kynä kulkee liian hitahasti,tänään eilinen jo unohtuu.

Monen monta unetonta yötäolen valvonut ja tehnyt työtä:kaikki se on harjoitusta vasta.

Voipi olla, että tästä siirtyy,ennenkuin yks ehjä säe piirtyy,Manalle ja lakkaa laulamasta. –