”Sillä luonto se on...”

Ooi voi voi Vendla sun vehkeitäs,sun läksytän lausehin kiperin,kun pääsit pyhien pyttyhyn,sait kaulaasi pappien liperin,niin taivahan saarnoja saarnasit,vaan itse maassa sa elitja kaikilla Eevan-elkeillässitä Marttia viekistelit.

Ja kun minä luulin saarnoillasihan murtavan viettien vallanja meille vaimojen miehillejo tulevan täyden hallan,vaan, oi sinä viehkeä Vendlamme,sinä suukon suikkasit suuhunja näytit, luonto, luonto se onjoka tikanpojan vetää puuhun.

Niin, syntisen siunaus yllenne,sinä sacr. min. cand. teologianja – tiede ja uskonto yhdistyy –sinä maisteri filosofian!Jos, Vendla, sun Marttisi suutahtaaja vihassa filosofeeraa,niin näytä että sun saarnasikyll’ lihassa, hm, reageeraa.

Ja kyllä se varmasti hauskaa onkun muija on miehellä pappi,se helvetin avainta helskyttääjos kiehuupi miehen sappi,ja lasten kastamisrahoissavoi monia markkoja säästääja itse voi syntinsä sovittaaja kirkolliseksi päästää.

Suo, Vendla, suukkoni otsalleis,lyö kämmentä Martti-veikko,ja kanssani kiitosta huoatkaakun liha on sentään heikko.Sinä Vendla pauhasit pöntössäissuur’ kaipaus kauhtanan allaja tiesit: taivahan avaimeton Martilla, maailmalla.