”Suomalainen madonna”

Se on totta, konsa lemmen hurmahaihtuu, sijalle saa vakavuus,mielen valtaa alakuloisuus,sama vaikka tulisi jo turma.

Joskus sentään toivonsäde uus,kirkas sattuu syvään sieluhun;uuteen, suureen onnen tuntuhunvaikuta ei vanha katkeruus.

Se on totta: paljon elo antaa,mutta niistä antimista kantaasaamme maksut moninkertaiset.

Onnellinen oisin, vaikk’en saisimitään, kunhan toivo lumoaisi,säilyis huomisonnen haavehet.