Sydän-kissalleni

Nyt sinä hyrräättaas, sydän-kissani, kas sua!Piikit on piilossa,tarjoat pehmeetä tassua.

Nyt sinä hyrräät,leikit ja lempeesti luijaat,parhaita palojaheikkona hetkinäin puijaat.

Siksi sä hyrräät,kun sinun herrasi olen,tieten ja tahtoenheiluvaa häntääsi polen.

Naapurit kysyvät:miks’ sua elätän, kollia;siksi kun tarviikynsiä monia mollia.

Heillä on kanoja,lampaita, tyhmiä tossoja,kartanokoiria,laihoja rapakkokossoja.

Hyst, hyst, hiljaa!Mainitsin niitä niin murisit,ah sinä kollinikaikkien koipia purisit!

Hyrrää sä kollininarraile naapurein nassuja,kiittele kanoja,kukkoja kunnianhassuja.