Huhtikuun viimeinen ilta

Hiljainen ilta.Räystäitten itku on vaiennut,ja aurinko sukeltautunut pois.Hämärä – sininen, äänetön –on upottanut itseensä maisemat.

Tummasta metsästä,pihkaisen suitsutuksen keskeltä,ylenee kuukuin suuri, hämmästynyt kukkakeltaisena ja raikkaanaja jää helottamaan sinistä taivasta vasten.

Niin kalpeaa ja kuollutta.Missä viipyvätkään laulut,joissa soi kevätpurojen raivokas hurmioja muuttolintujen kirkuva ikävä?Missä viipyykään aika,jolloin ruohon liian vihreä verinäyttää miltei punaiselta?