Ihminen

Rannalla leikki lapsilähellä aurinkoa,lähellä onnea ja naurua,pienten kaupunkien keskellä,jotka olivat hänen valtansa alla.

Ja hänen kätensä piirsivät hiekkaankaikkien rakkaitten ystävien nimet,mutta kiveen hän hakkasi sanan IHMINEN.Se sana oli suuri ja salaperäinen.

Meri nousi rannalleja huuhtoi pois ystäväin nimet,meri huuhtoi pienet kaupungit.

Ja lapsi kasvoi,ja suurten kärsimysten merivyöryi hänen sydämensä ylija huuhtoi kaiken onnen ja voiman siitä,kaikki nimet ja kaiken harhanja heitti sen ylle lapsuuden kiven,jossa oli sana IHMINEN.