Satuja Si-Si-Dusista

Si-Si-Dus,kaunein keiju kuun alla,löysi takkiaisen lehdeltä kastehelmen,suunnattoman suuren.Hän vieritti sitäja katseli nauraenylen soman persoonansahullunkurista kuvaa.Vihdoin upotti hän päänsä siihenja näki ihmeellisen maailmankasteen peittämillä silmillänsä.

Kuu oli lainannut kultaisen kiekkonsatanssilattiaksi Viisaan Kiven luo.Siellä olivat kaikki,kukaan ei jäänyt kutsumatta.Si-Si-Dus antoi jokaisellekallisarvoisen puvun.

Si-Si-Dusin hunajakakut olivat kaikki yhtä hyvät.Kuitenkin monet itkivät,monella oli pilkallinen hymy,onnellisia olivat vain lapset.Si-Si-Dus rummutti suruissansakengällänsä kuun kiekkoa.

Pienet mustat miehettulivat uhkaavina Si-Si-Dusin luo:– Sinä et kumarra miekkaa,sinun tanssiaisissasi käyvät kaikki,sinun valtakunnallasi ei ole rajaa.Me olemme päättäneetkaataa taikinakaukalon ylitsesija istua vahvasti sen päälle.

Si-Si-Dus pyysi hämmästyneenäoravaa tulkitsemaan hänelletämän muukalaisten puheen.

Kukaan ei tiennyt,mistä tämä sekasorto tuli:ilkeät ampiaiset risteilivät joukoissakauhea keihäs ojossa,sittiäiset pörräsivätja poukahtelivat vasten puita,mutta sepät marssivat tuhatlukuisinaja paukuttelivat niskojansa.Kukat pynstelivät varsissansa,ne tahtoivat lentää kauas,mutta kaatuivat paikoillensa.

Si-Si-Dus oli onnetonkauniin maansa tähdenja hän pyysi taivaalta pienen pilvenpyyhkiäksensä kyyneleitä ja verta.

Si-Si-Dus katseli ihmistäja sääli häntä.Työtä ja unta ja harmaita ajatuksia,sitä oli ihmisen elämä.Ja Si-Si-Dus meni ihmisen luoja lauloi hänelle pienen laulun,laulun metsästä ja valosta ja vapaudesta.

Ja ihminen kuuntelija heikko valo tunkeutuihänen pimeään sydämeensä.Mutta illalla oli Si-Si-Dusin nälkä.Kun ihminen sen huomasi,meni hän kiireisesti askareihinsa.

Si-Si-Dusin uupumus oli ääretön.Kauneus oli kuollut,ilma oli vihan huurua täynnä.Si-Si-Dus meni meren rannalleja viittoili väsyneellä kädellänsä.Unen laiva vei hänet kauas.Si-Si-Dus nukkui tuhat vuotta.Herätessänsä näki hän auringonhuuhtovan kasvojansa aamuisessa metsässä.– Si-Si-Dus, sanoi aurinko, nyt laula!Maassa ei ole ainoatakaan rajaa,kaikkialla kulkee vapaa veljemme! –Si-Si-Dus nousi kukkivan puun oksalle,ja kaikki puut katsoivat häneen.Si-Si-Dus ponnahti taivaan sineen,sieltä soi hänen helmeilevä laulunsayli kirkastuvan maan.