Valkoinen sydän

Joku on itkenyt herkeämättä.Yöt päivät olen kuullut nyyhkytystä.Turhaan olen juossut pois,en ole voinut sitä paeta.

Tänä aamuna vaikeni itku.Katselin ihmetellen juuri,kuinka aamurusko ripusti seinilleliekinkaltaiset verhot.Silloin vaikeni itku,ja hulmahtelevien verhojen lomitsenäin naisen ruumiin.

»Nyt on itkijä kuollut»,ajattelin väsyneestija katselin hänen kasvojaan.Ne olivat aivan omieni kaltaiset.Kysyin kummastuneena:»Miksi hän on kuollut?»Aamurusko kumartui punertavin kasvoinvalkoisen sydämen yli,joka oli heitetty vuokkojen keskelle.Joku oli juonut sen tyhjäksi.