Yli virran

Sinun kuolemas kuoleman rannanniin ihanan lähelle tuo,on välillä sydäntemmevain virran kapea vuo.

Jos en silmillä katso, nähdäkäden pienen viittovan voinja rannalta rannalle huudellensinun kanssasi ilakoin.

Kenties on aurinko sielläja valkea kukkamaaja iltakasteelta suukonkai pikkuiset jalkasi saa?

Mitä puhuisin? Nyyhkivät sanat,joit’ en sanoa ehtinyt.Ne syntyivät kanssas – silloin näin:olit iäksi lähtenyt.

On niinkuin kostea pilviyli silmäini kulkenut ois.Nyt hyvää yötä, nyt nuku,minun täytyy palata pois.