Christine Marie

Usein tarjoo kaiho kättäänTäällä tuonen kauhassa,Itku huhtoo hauta-mättään –Rakas oot nyt rauhassa!Isän-kotoon, tähti-taloonSielus’ riensi sumusta,Lensi taivaan lumo-valoonUnho-maamme udusta.

Nero, nöyryys, tunto syvä,Siveys ja suloisuus,Into hyvään puhdas, pyhä,Naisen ihmet-ihanuusHento, hellä vaimollisuusSilmissäsi säteili,Virhetöinkin viattomuusKoko olos’ kaunisti.

Vainaa! vielä eläissäsiIlon iteet kukoistit;Mutta hautaan mentyäsiLauhtuneina lankesit.Kukkasia kylvää kaihoSuru-raian siimekseen.Kyyneleistä kasvaa laihoToivon täydellisyyteen.

Omaisensa murhet miksi?Hillitkätte huolenne!”Älä itke!” sanoi siksiJesus jalo. MielenneLohdutuksen lupaamilleUskovina avatkaat;Yhdistyshän uskovilleSuodaan. Siis jo toivokaat!

Avionsa, ”älä itke!”Taivas otti omansa.Isä, äiti, ”älä itke!”Autuus on jo osansa.Orpo, veljet, siskot, sukuKyyneleenne kuvatkaat!Rauhan palmu, riemun pukuKirkastetun koristaat..

Tuolla säde-satamassaRauhoitettu riemuitsee,Levon-maassa loistavassaEnkelinä iloitsee.Ikävöitse ijäisyyteenHuolessasi helleys!Ikuiseenkin yhteyteenYksinäis’nä ystävyys!