Jo temppelin kellot ne soivat

Jo temppelin kellot ne soivatJa taivas se ruskoittaa:On raivossa taas tulen voimat,Kotimme ne vaaraan saa;Me riennämme vastahan tulta,Sen raivon me murramme,Niin vaaran me poistamme sulta,Sa kallihin kotimme!

Mutt’ rinnassa liekkivä, pyhä,Meill’ on tuli valloillaan:Se syntymä-maallemme yhäJa kansalle hehkuu vaan;On kurja ja kunnoton poika,Ken Suomen ei kunniaa,Sen kieltä ja kansaa koitaAin’ innolla puollustaa.

Niin, jos tätä armasta maataKen tahtoisi sortamaan,Ei tuota me kärsiä saata,Vaan voimamme ainiaanOn turvana sorretulle,Ja sortaja koston saa,Näin seisomme suojana sulle,Sa armias synnyin-maa!

Nuo katsehet neitoni armaanAin’ intoni vahvistaa,Kun tunnen ja tiedän ma varmaan:Hän mulle ne lahjoittaa;Ma sammuta en sitä tulta,En konsana rinnastain,Min siihen sa loit sulo kulta,Vaan sulle se hehkuu ain’!

Myös suojaamme ain’ sitä tulta,Mi kansamme valistaa:Se tiedon ja taidon on kulta,Pois raakuuden karkoittaa;Niin, sen tulen varjelijoina,Me seisoa tahdomme,Ett’ onnehen veisi sen voimaTään armahan kansamme!