Aallon lemmitty (1886)

Rantahiekan äyrähälläKasvoi kaunokukkanen,Maalla, kauvas näkyvällä –Siinä viihtyi vienonen.

Katsehella lempeälläSuostui aallon suudelmiin,Aalto kaukaa rientämälläArmahansa löysi niin.

Mut ei maja kauvan kestä,Tehty hietaan juoksevaan,Murtumast’ ei mikään estäMajaa kukka raukankaan.

Aalto armahansa kantoiKeskeen kukkaistarhasen;Vielä erotessa antoiSuudelmansa viimmeisen.

Mutta yöhön aalto vapaaItsekin jo raukeni:Kukkastaan kun turhaan tapaa,Ikävästä kuolevi.