Kerran (Ekberg)

”Kerran lähdet, kerran lähdet,Kerran muutat muille maille”.Näinpä tuumasi tutusti,Hiljaa huo’ahti minulleMierolainen, muuttolainen,Ruotu-ukko uupununnaSaunan penkillä pehuillaMatkavaattehet varalla,Kun ma katsoin lähtöänsä,Matkustusta Tuonen mailleAuringon alentuessa,Päättyessä kevätpäivän.Näin hän äänsi äänetönnä,Kieletönnä kertoeli:”Kerran lähdet, kerran lähdet,Kerran muutat muille maille”.