Kompia

”On Kalle kihloissa”, niin hoettiin,”Hän usein saapi kirjeen kullaltaan”.Ei kauvan kestä, kun jo tiedettiin:”On Kallen kulta – kullan karhu vaan”.

Jussi kun joltakin kuul’: – nerot juoppoja on useammat,Miettivi: ”enköhän vaan oo minäkin neromies”.

”Voi tuhat! mistä tullutOn kurjuus maamme tään?Jo lapsetkin kuin hullutKinaavat kielestään”.

Näin ärjyi, päässä hapsetPystyssä, ukko N,Kun kuuli, mikä lapsetSai syömään riidellen.

Mut leppyy ukon mieli,Suu hymyyn vetäytyy,Kun huomaa: – lampaan kieliOl’ lasten riidan syy.