Uuden vuoden aamuna

Niinkuin aatos syntyy, taipuuHetkeks mielehen ja haipuuKohta maailmaan,Niin myös aika joutuu, kiitää,Viipymättä ohi liitää –Jättää muiston vaan.

Taaskin yksi vuosi siirsiNäkyviin ja muistoon piirsiPaljon kätköstään.Toiselle toi onnen, maineen,Toiseen käänsi murheenlaineenHuolta tyrskymään.

Vaiheet vuoden alkavaisenMahdoton on kuolevaisenTietää, aavistaa; –Ainoastaan taivaan Luoja,Yksinänsä onnen tuoja,Kaikki johdattaa.

Hänen vallassaan on antaaOnnea ja myöskin kantaaHuolta luomistaan:Hän voi yksin tarpeet tietää,Hän myös kulloin kunkin sietääPäästä huolistaan.

Mut ei haihtumaan oo luotuVuodet, eikä turhaan suotuIkää kellenkään: –Eihän ilmoitus oo väärä,Ett’ on varma loppumääräSuotu siintämään.

Usein sentään ajan myrskyTempaa ihmisen ja tyrskyViepi mukanaan;Mutta Luojaansa ken luottaa,Hänelle Hän avun tuottaa –Johtaa valkamaan.

Nöyryys, usko mielissämmeOlkoon, soikoon, kielissämmeNimi taivainen!Riemuitkaamme, Häneen luodenIlon tunteet, viime vuodenKun soi Armoinen!

Alkaissamme vuotta uutta –Joka tuoko onnetuutta,Vaiko onnea? –Muistakaamme, että LuojaYksin vaan on kaikkein suoja.Turva, auttaja.