Herra sensori

Käy sensori taiten tarkastamaanmitä poikanen hälle on tuonut,mitä metsissä kuutamomatkoillaanrunoniekka on nuorekas luonut. –

Ja niissäkös lauluissa lauleltiinyötaivaan tähdistä, kuista,kevätlintuja lentoon laskettiinsyyskuutamon tummista puista!

Oli tyyntynyt tyyten tuulonen...vaan puitten latvat ne huiski,kävi lahdella karkelo aaltostenja ne rannalla hiljaa kuiski.

Ja impi se istui kaihoissaankotilahtosen rannalla yksin...Oh, eihän se yksin ollutkaan!He istuivat vieretyksin.

Ja poikanen lemmekäs hervahtaintytön jalkojen juureen heittyi...koko maan sekä taivaan unhottainhän armaansa helmaan peittyi. –

«Koko maan sekä taivaan unhottain...«Esivalta on myöskin maassa,ja Jumala oikein uskovainon taivaassa autuaassa.

Nämät ken voi eksyä unhottamaan,kun jää tytön jalkojen juureen,kapinallinen kelmi on kerrassaan,on eksynyt syntiin suureen.

Herra sensori ankaran muodon saa,viran puolesta toimeliaastihän velvollisuutensa oivaltaa –rivin pyyhkivi tarmokkaasti.