Herrasluontoa

Olipa puisto pienokainenvierellä herraskartanonja polku jäykkä, kaavamainenvälissä penkkilöitten on.

Puut vahtii tietä rivissänsäkuin haarniskoidut sotilaat,ja saksittuina yrmillänsä,on pensasaidat pullokkaat.

Ja nurmen, joka vehmahastiyrittää nousta kukkimaan,puutarhuri sen nokkelastikoneella niittää oraassaan.

Ja hovin herra mahtavastikuin laiva kulkee polkua.On sillä rouva rinnallansakuin aika auma pellolla.

Kas, siinä sitä on sivistystä,on varakkuutta, arvoa!He etsivät nyt virkistystä –nähkääpäs! – luonnon helmasta...