Läpi kuusikon kulku

Kotikallion polkua kuljinläpi tuuhean kuusiston.Sinivirran vihreä laaksosen kallion juurella on.

Sinivalkeihin laakson kukkiinsuviaurinko säteili.Läpi tuuhean kuusikon lehväinsäde muutama pilkisti.

Sädevälkkeessä kuusistossaläpi lehvien neidon näin.Hän kuin sinipiikanen metsäntuli, tepsutti luokseni päin.

”Kuhun kuljet sä ihana impiläpi kuusisen kalliomaan?””Sinivihreän virran laaksoonsuvikukkia taittelemaan.”

”Ken sulta ne kukkaset saapi,oi, kukkanen kaunoisin?!””Ne saa oma kultani kallis,oi, poikanen uljahin!

”Jako juurella kallion kuustenhän kohtasi kultansa?””Ja mökkiinsä kulkiessansaoli seppele otsalla.”

Läpi kuusikon tultua laaksoon,oli kukkia otsallain.Vaan kukkani kaikista kalleinhymys, tuoksusi rinnallain.

Sinivalkeihin laakson kukkiinsuviaurinko säteili.Vaan silmästä impeni kirkkainsäde sieluuni pilkiksi.