Petetty

Hän tuli lailla pilvyenJot’ tuuli tutjuttaapiJa loisti lailla päivyen –Niin pauloinsa mun saapi.

Mä lemmin häntä, lempeäänHän hetken mulle leikkiJa sitten läksi, itkemäänMun raukan tänne heitti.

Mun sydän itkee kaihoissaanJa rinta raukka riutuu,Mun toivo hänen tulostaanVain vähemmäksi hiutuu.

Jos sattuiskin hän tulemaan,Ei löytäis neitoansa,Vaan äidin heikon, kalvakkaan,Mi vaalii kuvoansa.