Punanen lippu

Oi, veljyet, lippua katsokaamiten yllä se hulmuten liehuu!Kuin huomenrusko se punertaa,väri hohtava kuin veri kiehuu!Veripunasena merkkinä olkoon se:niin nuorekas kuohuva veremmeon rinnassa, suonissamme!Veripunasena yllämme hulmutense olkohon muistutus ainainen,mikä, veljet, on ohjelmamme!

Me olemme juuri ja varsi maan,on meissä sen kukkimisvoima –mut’ hoivana meillä on nälkä vaanja kurjuus, sorto ja soima.Maa luulevi voivansa kukkiaja kuitenkin sulkea, tukkiavalon, lämpimän varreltansa...Rikas luulevi luovansa kulttuurin,kun verhoupi kultahan, silkkihin,vaikk’ kahleissa kerjää kansa...

Työkansa ei kärsiä voi, ei saaelon orjuutta kauvan jatkaa!Sen täytyvi vapaus valloittaa,omin askelin astuta matkaa!Työkansa jo voimansa kerätköön,joka mies sekä nainen herätköön,pää pystyssä käyköhön valoon!Joka mies sekä nainen yhtyköönja ympäri lippumme ryhtyköönvapahduksemme taistohon jaloon!

Oi, siskot ja veljyet, katsokaamiten yllämme lippu liehuu!Kuin huomenrusko se punertaa,väri hohtava kuin veri kiehuu!Sen alla on joukkomme perhelies,joka uhkokin, niikuin nuori mies,sen alla nyt taistohon käyköön!Kukin kohdaltaan, rivit kauttaaltaan,koko tarmolla vaatien vapauttaanyön usvista selvittäyköön!

Niin vauhdilla taistelun tarmoisanja voimalla yhteisponnenme saavumme uutehen aikahanja löydämme rauhan ja onnen!Se aika jo ruskona kimmeltää,se meille jo silmihin himmeltääsinirannalta toivon taivaan!Oi, sillä on kirkas loistokkuus,sen koitosta hohtavi onni uusjo aikamme taistohon, vaivaan!

Vaan kerta kun toivotun päivämmeajan siivetär maahan kantaa,veli veljelle, kansakin kansalleyl’ vetten kättä kun antaa,ja miekka kun taltaksi taotaanja keihäs kyntöauraksi maanja voima on rauhantyössä –pois kuivuvat silloin kyyneleet,vuostuhanten aikana virranneetväk’vallan ja sorron yössä!