Tulkaa ja katselkaa!

Oi, tulkaa käykää ja katselkaamun maatani, vanhat ja nuoret!Kas, rannoilta järvien välkkyväinylös kaartuvat uljaat vuoret!

Mäen rinteillä runsaina rehottaakotilehdot ja kuusikot taajatja taustalla lehtojen, vuorienkovat korvet ja hongikot laajat.

Salon korvessa koppelo kotkottaa,jänö, karhu ja hirvikin hyppii.Joka paikassa juoksevat, siivekkäätelinvoimia luonnosta nyppii.

Kotikansani vakaa ja värkkymätön,syvämielinen, miettiväinen,se tarmolla maatansa viljelee,maa vaikkapa onkin jäinen.

Kevätkaskissa liekkejä leimuaa,kotirannoilla laihoja loistaa,hakalehdoissa karjojen kellot soi,kodit piirtonsa lahdessa toistaa.

Kohukoskissa jyskyen tehtaat käy,salot pyssyjen kaikuja paukkaa,venot, laivatkin aaltoja vellovat,tuliorhit kangasta laukkaa.

Ja hermoina sähköjohdot käymaan aivoista jäntereihin,ja tieteemme taivasta tahdittaa,luo taiteemme kukkia teihin.

Mäkihaavikon keinuilla kisaillaan,viriaalloilla nuoriso laulaa.Sitä ei voi äänettä kuunnella,sitä itsekin täytyvi laulaa!

Kotikantelo kaunonen kasvattaahelokirkasta sointujen viljaa.Surusointuista on se ja vienoa –sitä täytyvi kuunnella hiljaa.

Oi, kansani, henkesi siivillekotikantelo kallis nosta,tuo pöydälle pirtin se helkkymään,sen kärsimät kohlut kosta!

Ylös nosta se kaunosti kaikumaan,niin henkesi nostaa se myötään!Ja silloin mielesi puhtainnaanvoi tehdä kauneinta työtään.