Yliopiston kirjastossa

Mä tänne hairahduin ja oikein enMä tiedä, missä taasen lienenkään.Niin outo tunne mulle rintahanNyt hiljallehen alkaa elpymään.

Niin tuntuu ilma lumoovaiseltaKuin vienon vieno henki taivainenTääll’ hiljaa liihoitellen asustais. –Tää taivaan etusuoja lienekin?

Kun nään nuo holvimuurit muhkeatJa suurensuuret tiedonlähtehet,Ma salon lapsi tyyten peljästynJa toivon kauvas täältä pääseväin.

Vaan kun mä aijon sitten lähtemäänNiin jäädä tekee mieli kuitenkin. –Ken pois nyt pyrkisikään taivaastaan,Kun oven löytäisin vain salihin!