Hyvää yötä!

Hyvästi jää! Taa aaltoin vyönjo häipyy synnyinmaa.Veet tyrskyilee, käy tuulet yön,soi lokkein kirkunaa.Päin päivänlaskun säihkyäkäy tiemme myrskyn myötä;hyvästi, aurinko, ja sämaa isäin, – hyvää yötä!

Vain hetkeks päivä peittoon jää,tuon aamun jällehen;voin vettä, taivast’ tervehtää,mut synnyinmaata en.– Sä tyhjäks uljaan linnan näät,jäi telkeet portin suulle:Pihalla versoo ruohonpäät,ja ulvoo koira – kuulle!

Hoi, kuule, paashi pienoinen,miks siinä itketkään?Vai pelkäät vimmaa tyrskyjenja raivopuuskaa sään?Mut pyyhi kyynel silmistäis,on uljas laiva meillä;nyt nopein haukka jälkeen jäissen riemuisilla teillä.

»En kysy tyrskyin pauhinaa,jotk’ kiljuin syöksyy päin;Sir Childe, ei, toiset seikat saamun murheiseksi näin.Ma jouduin eroon taatostain,jäi äiti huolten vaivaan;nyt mun ei muuta turvaa lain,kuin sä – ja Herra taivaan.

»Mua taatto kauan siunas vait,lie surrut vähän vaan; –mut äiti varmaan itkee kait,siks kunnes palataan.» –No niin, sa lapsi, lohduks on,kun itkut pyrkii esiin;jos mull’ ois mieles viaton,myös mun sais silmät vesiin.

Hoi, kuule, uljas linnamies,vai kelmeäks sun nään?Sua ehkä uhkaa Ranskan ies,tai pelkäät vimmaa sään? –»Sir Childe, mä hengestäni viis!Ei, muu se minuun koski:luo armaan vaimon aatos liis,ja kalvaaks kääntyi poski.

»Luo linnas vaimo sekä lapsjäi järven poukamaan;jos isää kysyy kultahaps,mit’ äiti vastaakaan?» –Niin vai, sa oiva linnamies, –en pyri murhees jakoon;ken mailman turhat tunteet ties,hän nauraa, – lähtee pakoon!

En usko naisten kyyneliin!Pian uudet kosijatsaa säihkyn silmiin sinerviin,jotk’ äsken kaihtuivat.Ei muistot mulle vaivaks jää,en sure, säät jos soisi;voin surra, kun en mitään nää,mi surun arvoist’ oisi!

Ja niin nyt aavaa merta uin,ma maailmass’ yksin oon: –Mua muut ei kaipaa itkusuin,siis kaipuu haihtukoon!Vain koira vinkuu, kunnes senvei vieras ruokain ääreen:Jos palaan niin ja lähenen,kenties mua tarraa sääreen.

Ma kevein rinnoin laivassainjään merten kuohinaan. –Vie, minne viet mun, kun et vainvie rantaan kotimaan!Te terve, tyrskyt raivokkaat!Ja kun käyn tuulten myötä,taas terve, rotkot, erämaat!Maa isäin, – hyvää yötä!