Syksyiset mietteet

Koivun latvasta jo lankee lehti,Kylmä tuul’ käy yli kesannon, –Iltakellon viime lyönnit kaikuu,Vaijenneet jo riemun äänet on.

Armas päivyt, ootko uupununna?Vaivoin päätäs yllä kantelet;Surullisna katsot lapsiasi,Joit’ on syksyn myrskyt riistäneet.

Pilvet korkeell’ yli merten, maidenLiitelee kuin pelvon ajamat;Kurkein huudot kaikuu kaipaellen,Kotiin päin nuo lentää oikovat.

Kotiin päin! Oi koti – sana armas!Sydän kärsiös! Jo sinunkinLäsn’ on lähtöaikas, sillä HerraViimein kutsuu sunkin kotihin.