Wapauden kuolluista nouseminen

Sun vapautes, isänmaani,Ne olivat haudanneet.Jakaakseen keskenänsäSun manttelis ottaneet;Ja etikkaa sun suuhusNe pani, kuin janosit,Ja vartijat haudallesi –Niin rauhassa lepäsit.

Ja kaukana siitä seisoiSun lapsesi peljäten,Ei sanalla tohdi kenkäänNyt astua haudallen.Sill’ haudan päälle vahvatOl’ sinetit lyötynä.Yö musta kaikki peitti,Ei näkynyt tähtiä.

Vaan katso – valo koittaa –Ja enkel’ taivaastaSun luoksesi äkin astuu:”Nyt nouse haudasta!”Ja hautakivi vieree,Koi hymyten välkkyää –Vapaus nuori, suaMaailma, tervehtää.

Ja hänelle riemuin soivatPasuunat, kanteleet,Ja silmissä kaiken kansanOn ilon kyyneleet.Ja ”Hosianna” kaikuuNyt halki isäni-maan –”Jumalaa kiittäkäämme! –Hän pelasti armostaan!”