Kun oksat akkunahan lyö...

Kun oksat akkunahan lyöja poppelit sen allajo verhoo vaipallansa yö,oon miellä oottavalla.

Kun tahdin väikkyy virran vuoja järven tyyni pinta,sä silloin saavu kultas luoja rauhoita sen rinta!

Kun kuuhut pilven lomastajo pilkistääpi esiin,mun valtaa kaiho tunnelmaja silmät käyvät vesiin.