Pojilleni!

Kaihtaen, voimatonna seisoneessä välttämättömän; kaiken raskaan,mi teitä vartoo.

Mut älkää katsoko synkästi elämää –älkää silti kovasti, säälimättäkuin elämä katsoo!

Käsin kaksin kantakaataakka: mutta tehkää se pystypäinja katse kirkkaana!

Hyvä hymynne olkoon,lämmin, viisas kuin harvoilla vieläon voimakkailla.

Vihamiehiä vältä ei kukaan;eivät he lepää, eivät unhota työtään –se heille kuuluu.

Olkaa liian ylpeät kostamaan!Sydämen tyyni ylemmyys on kunniakotinne, heimonne.