Hiipinä

Oi, mitkä aarteet kätket, Hiipinä,sun tunturies synkkiin uumeniin!Ei riistäjien kädet yltyneetsun poves rikkauksiin salaisiin.

Ne säilyi siellä. Vauhko poro vainsun lumestasi etsii jäkälää,tai lappalainen reessä ajokkaantähyili pohjanpalon välkyntää.

Sun tunturisi lumipeitteisetei voineet ahnaan mieltä kiinnittää.Näin karu kuores kätki salat, oi,ne, joista mainitaan nyt Hiipinää!

Työn jättiläinen painuu povees nyt,tuo päivän valoon suuren aartehen.Se, jonka kätkit tunturikammioos,iloksi kohoo maalle työväen!

Ei enää tunturisi lumineenkuin ennen, hyljättynä seista voi.Työn käsi luoksesi jo, Hiipinä,nyt uuden ajan virtaukset toi!

Jo kohoo kaupungit ja tehtaat savuaansun talviraikkaasehen sinees tupruttaa.Nyt työtä, toimintaa ja touhua,vaik äsken olit kuollut erämaa.

Sait koulut sä ja oppilaitoksetja uuden, kehittyvän kulttuurin.Sai äkin maineen paikka, missä nyttyön suoni sykähtelee eloisin.

Oi, Hiipinä, sun rikkauttas etsä suonut riistäjille, riistolle!Sä kätkit salat karuun kuorehes,työn tasavallan iloks annoit ne.