Kasakan kehtolaulu

Uinu, lapsi, suloon ehtoon,tuuti, tuulan tuu!Hiljaa pienokaisen kehtoonkatsoo kirkas kuu.Tarumaita käyn mä kulkein,laulun laulaa suu...Unta uinu, silmät sulkein,tuuti, tuulan tuu!

Halki vuorten Terek huimasyöksyy uomassaan:Hiipii luo tshetsheeni tuima,hioo puukkoaan.Mut on taattos urho oiva,välttyy surman suu...Tyynnä laps on unelmoiva, –tuuti, tuulan tuu!

Jätät kerran äitis vaisun,kuljet taistotein;hyppäät selkään ratsun raisunpiikein, kiväärein.Satulas, min kirjon sulle,silkkiin kutoutuu...Uinu, lapsi, rakkain mulle,tuuti tuulan tuu!

Pystypäin käyt urhon innoinriviin kasakkain;hyvästelen kaihorinnoin, –käsin viittaat vain!Silloin itken murhein karmainpieluksessa suu...Uinu, enkelini armain,tuuti, tuulan tuu!

Jäytämään ne rintaa jäivätpoltteet kyynelveen;rukoilen ma yöt ja päivät,taikoja ma teen;mietin, kuinka kärsit mailla,miss’ on olo muu...Uinu, – viel’ oot huolta vailla, –tuuti, tuulan tuu!

Pyhän kuvan äitis vielämatkaan sulle suo;missä kuljet maailman tiellä,seuraas jääköön tuo.Äitis lahjaan vaaran eessäsielus turvautuu...Uinu, lapsi, mieli seessä,tuuti, tuulan tuu!