Haudankaivajat

Kuljen katua alaspäintuska mun mieltäni vaivaa,tuntuu, kuin elämä horjuillenomaa hautaansa onneton kaivaa.

Tuossa nälkäinen kulkee;tuossa isä ilotytönsyliinsä sulkeeja syrjätielle siirtyy.

Tuossa pappi, paitansa allahimohikeä povella polttelevalla.Tuossa lapsi, mi itse-saastutuskeinoinelinvoimansa rinnasta raastaa.

Tuossa äiti käsipuolehen tarttuu,ja rahan tähdenhän »rakkauden salihin» kulkee.

Oi kurjuus – –! Himot meilleon kuoleman tuomion tuoneet –.On raskasta – – ympäri usvaton kuoleman enkelit luoneet.

– Kuljen katua allapäintuska mun mieltäni painaa,tuntuu, kuin elämä horjuillenomaa hautaansa onneton kaivaa.