”Kyynel-lampi”

Rajajoen tuolla puolla”Kyynel-lampi” mainitahan,lienee syytä, että tässävähän siitä kerrotahan.

Lampi pieni koivikossajoen lähellä on aivan,siinä moni rajalapsiitki synkän sydänvaivan.

Jonkun matkaa etäämpänäsynkän rakennuksen tapaa,talon tavoista ei muistaenää moni miesi vapaa.

Siihen ennen rajalapsivietiin vitsoin lyötäväksi,siellä raisut monen pieksiiäksensä itkeväksi.

Siellä lyötiin miestä, naista,lasta, vanhustakin siellä,siihen silloin katsoi kansavavisten ja hirmumiellä.

Se ol’ rajan ”rampatehdas”,veri virtain vuodattaja,se ol’ kansan ”orjankirkko”,kaiken kauniin kuolettaja.

Sieltä ”Kyynel-lammen” luoksekulki kansa kaihossansa,siellä itki sydänitkun,hyiset haavat rintahansa.

Siellä lauloi orjavirret,lauloi synkät rajasoitot,joissa helmet: verihelmet,kerrotahan kauhunkoitot.

Siellä huokas isä, äiti,rajan orjakauden lapsi,siellä iäks’ ilo siirtyi,harmaaks’ harmen moni hapsi.

Kansa kertoo, että siellämissä pieksättihin hän kerta,akkunasta illoin näkyikäsi, mistä vuoti verta.

Taru elää yhä vielä,kertoo sitä moni miesi,kertoo: isänisä näki – jasen monet todeks’ tiesi.

Siellä, rajan tuolla puolla”Kyynel-lampi” yhä heillä,siellä syömmet särkyneinäperintönä elon teillä.

Konsa kuivuu ”kyynel-lampi”,konsa suistuu rajasuru,konsa saapuu päivänsäteet,rajaonnen ensi muru –?