Minä ikävöin

Minä ikävöin miestämi uskaltaisylös katsoa, teiltämmeusvat saisoman sielunsa tuulilla haihtumahan.

Minä ikävöin miestämi leimuaisvihan tulta, kahleitauhmajais,joka kaataisi ihmisen piinapuut.

Minä ikävöin miestämi suorana voisolla sittenkin, kun kidutuskalskeet sois,ja kun janoovat verta nuo laaditut lait.

Minä ikävöin miestämi kuohahtaisajan vilppiä, kirkkoakiroais,jonka silmistä Jumalan virret sois.

Minä ikävöin miestämi julistaisuutta oppia, totuuttatunnustais,joka ihmiset nostaisi, puhdistais –.

Minä ikävöin – – –.Silloinpa lippusen näänpunavärisen ilmassa lämmökkään,mä lakkaan yksilön etsimistyöstä,mä kuulen: »Työn orjat sorron yöstä» –– – – – – – – – – – – –

Oi terve sä totuus mi korvista läksitme elämme toivossa, toivossa taas – –.