Punainen airut

Väsy hetkeksi värttinä,lakkaa toimen melske, touhu,taltu taltta, kirveen kalske,rattahaisen jymy, jyske,hetkeks’ rauhan vaippa saakaa.

Pajanorja mustamieli,ällös paljettasi paina!Pellonorja, auran kulkuhetkeks’ pysähtyä anna;miettees arkiaattehista nosta!

Äiti, sammaltorpan kaino,syksymieli surunkukka;tehtaantyttö, joka ruususelonpuutteen lähteheesen puotit,anna päivän sieluhusi tulla!

Nyt on aika kanteleen ja soiton.

Puna-airut Karjalassa kulkee,polttaa poven, syttää mieltä,nostaa innostuksen ikipalon,heittää mieliin itsetunnon idun,omanarvon aateluutta kertoo.

Kuule puna-airueesi taru:

»Pohjanperukoilla kaksikansaa kasvoi arkiaattehissa.Toisen aatos aaltoeli mailla,missä toivo vastuksien okapeltoon hukkui,missä kurjat kyynelissä kylpi,puutteen puolat polkuloilta paistoi.

Toinen kansa kasvoi kaunihina,kulutteli riemun suurta päivää,hymyi heille nautinnot ja onni;harvoin katse murheenmaille eksyi.Harvempahan tuska tuntoon tuli,pikkuhuolet ilonmereen hukkui.

Kaksi kansaa, pohjanperukoillairti toisistansa päivää viettää.

Joskus riemunlapset kurjainluokse kulki, unhottivat nurjan,ilkkuilevan katseen.

Kysyt milloin?Aina elonilloin –.

Kun riemulaisten oma riemuhukkui, silloin kulkiriemunlapsi, kurjan sulkisyliinsä ja rikossiteinkurjan itsehensä kiinni vyötti.

Kun vaara uhkas riemunlasta,silloin kurjan luokse kulkiriemulaisten parvet, syttikurjain povet innonpaloon,kurjat uhras itsens’ toisten eestäsotein, raatain, orjan teillä ollen.

Silloin riemu kurjiakin muisti,hyödykseen kun kurjain elon puisti.

Muulloin ivan, pilkan, häväistyksen,parjailun ja syytöstulvankurjain poskusille heitti. –

Vuosi vieri, päivä vaihtui,kurjain yöhön päivänsäde eksyi.

Kurjat nousi, riemulaista vieroi,tukeneet ei enään riemulaisten päivää,hylkäs riemulaisten rikossuukotväisti riemulaisten poven pahan polton –.

Ennen riemulaisten himon eestä itsens’ uhras.Nytpä korkeamman määrän etsi itsellensä.

Riemulaiset kuihtui, nääntyiniinkuin juurettomat kukat.Kurjat kasvoi, kaunistuija elonpolultaan se kuuli kauniin kevätlaulun.»

Loppui puna-airueesi taru,– eessäsi on elon horjumaton totuus –!