Sarastaessa

Kevät telmiilehdon puissa,laine helmiivirran suissa.Aamun ruskomaille raukee,toivon uskorintaan aukee.

Öinen valtaväistyy salaa,pilven altapäivä palaa.Aamun valoriemun antaa,hyvä, jalokukat kantaa.

Sarastaapipohjan aamu,kuolon saapiturman haamu.Uusi aikamaihin astuu,ilo raikaa,silmä kastuu.

Riennä kansaaamun luokse,katko ansakiiruin juokse.Yösi heitäpäivä osta,sortuneitaauta, nosta.

Nouse miesinouse nainen,valoon tiesiSuomalainen.Orjan retkikuolon suopi,aamun hetkionnes luopi.

Valon valtatäällä voittaa,korkealtakutsut soittaa.Sarastuksetkansa havaa,rintas uksetauki avaa!