Sit’ hetkeä mä muistan

Sit’ hetkeä mä muistankuin unta vaan,kun kaikki kaunis yhtyihymyhyn herttaisaan.

Mä hukuin silmihisija hymyys ihanaan,niin moni toiveen taiminous’ rintaan kukkimaan.

Ja sydänmurhe, jonkasai syksyt rintahain,mä tunsin että silloinse hymys’ rinnassain.

Vuos’ tulkohon ja menköönsen hetken muistan ain’,mä silloin ihanimmansain toiveen rintahain.

Ja myöskin, että silloinsen sain mä sammumaan,se ettei elon teillävoi nousta milloinkaan.

Nyt rinnassani tunnenmä haudan kallihin,siks’ on tuo hetki mullekaikista rakkahin.

Hymyili murhe silloinsen tunsin rinnassain,ja silloin hymy kuoliijäksi huulillain. –