Taistelussa (Uotinen)

Keskellä iskujen ankarienkeskellä taiston työtä,kun rauhaa hetkeksi rintani saaja yllä on lepoa, yötä;niin useasti tuota mä aattelen:»Mitä varten iskevi ihminen?Mitä varten Kullervo kuohahtaaparas eikö oo rauhoja rakastaa?»

Oommehan kylliksi iskeneetvoi taiston rampoja meitä,on silmämme synkkä kun syksynen yövihan virta soi säveleitä.Ja usein me kuulemme sävelenmin nostavi povessa ihminen:»jo kyllin veikkoas turmasit, löitmiks’ vielä sä synkästi säkenöit»?

Keskellä iskujen ankarienkun aatos syntyvi näistä,yks’ tieto mun rintaani rauhan tuovie kauaksi heikoista säistä.Tämä tieto se syttyvi sanoihin:»Tämä taisto on tehtävä kuitenkinnämä iskut ne vaativi onni maanse kurja, ken nouse ei taistelemaan.

Jos uinuen yössä me nukuttaissais nousevat riehua tässä,sama tuo jos soturi polkujame nyt astumme elämässä.Ja onhan taistolla tarkoitus:Elon ihmisen onni ja jalostus,ja sen kun muistan, niin helppoa ontaas astua aikamme taistelohon –».