Voi niitä!

Voi niitä, jotka kylvivätnää kuuset kasvamaan,voi niitä, jotka johtivatnää hongat huojumaan –!Nyt korpi kurja kukoistaatää hämärä nyt hervottaa,ei päivä pääse paistamaanon täällä valheen varjo vaan.

Tää yötä, hengen yötä on,tään kirkko meille loi,nää nosti kuuset kuvailunja houreen hongat toi.Tät’ kutsui kyistä hämäräämi taimet toiset näivettää,min varjossa vain kukkimaanvoi nousta tekopyhyys vaan.

En jaksa tätä elämäätää murtaa hengen mun,mä tahdon ilmaa raitistamä muuten tukehdun.

Mun rinnassain on kipinääikuista voimaa, elämää,mua totuus käskee, kuohuttaamun suutain kahlia ett’saa:

Tää hämär’ huonon opin onse sano kantelein,nää kaavat hengen yökköstenon kuoloks’ kansallein.Näin kaikki meillä lahoaanäin kaikki kuolon kilven saa,tää ryömintä ei ihmistentää työtä lammaslaumojen.

Oi nouse kansa Kalevannää kuuset kaatamaan,nää hengen hongat hävitäja poista hämär’ maan.Sä tunne rintas kipinääon siellä ikielämää,se kuolla ei voi kaavoihinja pappeuden paareihin –.

Tää huuto poltti poveainsen ilmi halusin,nyt tulkoon nuolet likasetne kestän kuitenkin.Tää hämär’ yksin kuolettaa,kun totuus sinne tiensä saa,on pelastettu kansa, maaja ihmisrinta onnen saa.

Ei kauas kaiju säveleinvain harva kuuntelee,mutt’ kerran, ehkä kohtakinnää joukot paisunee –.Nää, jotka rinnan valkeaaei anna valheen sammuttaa,mi palvelevat Jumalaa,ei valheen kultavasikkaa.