Merimies laivan kannella

Ja merimies se laivallansa seilailee.On tuntematon taival jota kulkee.Hän kotimaata mielessänsä muisteleeja surumielen povehensa sulkee.Niin merelläkin vaan on ihanaa,kun sinipinta tuudittaapi laivaa.

On usein hällä kotimökki mielessäja muistossansa äitikin hellä.Ja kaipauksen kyynel vierii silmästä,jos armas kulta siellä lienee kellä.Niin merelläkin jne.

Vaan silloin emme näitä jouda muistelemaan,kun myrskytuuli aavalla se pauhaa.Me sitä vastaan ankarasti taistelemaannyt käymme ilman lepoa ja rauhaa.Niin merelläkin jne.

Vaan tyyntyyhän se myrskytuuli vihdoinkinja valkenee se kansikin taivaan.Niin vienosti se sinipinta taasenkinnyt tuudittaapi meripojan laivaa.Niin merelläkin jne.