Kellonsoittajan mietteitä

Kun soitan kuolinkelloaMa vainajille milloin,Niin ihmislapset tarkkaavatSun sointuasi silloin.

Sun äänes muka toisinaanSoi hellän heleästi,Vaan toisinansa kumiseeNiin synkän synkeästi.

Sun arvellahan tietävänKen kuoli autuasna,Ja myöskin, kuka onnetonTäält’ eros’ synnin lasna.

Kun täältä kerran erkanenMä Tuonen maille milloin,Ah, jospa voisi hellästiSun äänes soida silloin!