Laivamatkalla

Tules, lapsi, katsomaanMikä näkö täällä,Säkenet kun hulmuaaIllan pimeällä.

Ilma on jo tyyntynytSadekin jo herkes,Järvi on kuin peili nyt,Tuuli ohi kerkes.

Katsohan kuink’ innoissaanKipenet nyt kiitääTorven suusta tullessaan,Laivamme kun liitää.

Siinä, siin’ on elämää!Kukin siinä koittaaToisens’ eelle ehättää,Heikompansa voittaa.

Tuossa kaksi yhdessäLäksi lentoteille!– Siin’ on kaksi ystävää –Jo tul’ ero heille”.

Etkös tahtois olla tuo,Joka suurna loistaa?– ”Pahoiltahan näyttää nuo,Eivät kärsi toistaan!”

”Tuossa eräs sammui, kas!Kesken aikojansa!”– Ehk’ ol’ liian innokas,Tuhlas voimiansa.

”Muuan tuolla tanssienMuiden edell’ entää!Jopa sortui sivullen,Toiset eemmäs lentää!”

”Mit’ on, isä, sanohan,Jotka noin nyt loistaa?”– Ne on tuhkaa, hiiltä vaan –Aatteles nyt moista!

”Minne, minne kaikki nuoYhä kiiruhtavat?Kauas kestää leikki tuo,Missä lopun saavat?”

Aikansa kun loistellenYössä harhailevat,Tuohon tyyneen järvehenKaikki sammuilevat.