Lauluun pyyntö (1880)
Mä pyydän, huomenna olkaaNiin hyvät, mun veikkosein,Ja lauluun kanssani tulkaaTaas vienoisin sävelein!
– ”Vai taasen lauluhun soisitSä heräävän impyes!Tuon vähemmälläkin voisitJo uskoa omakses!”
– ”Ei mont’ ole iltaa vielä,Kun hänelle laulettiin,Ja muistathan miten sielläTul’ ilmestyi kyntteliin:
”Se olihan toivon tähti,Min sullen sytytti hän,Oh! nytkö se sammua ehti?Voi houkko, mun ystävän’!”
Oi, heretkää! mua kuulkaa:Pois leikki nyt, veikkosein!Ja lauluun kanssani tulkaaTaas vienoisin sävelein!
Niist’ ei mun armaani herää,Ei siit’ ole huolta, ei!Niin nukkuvi hän täll’ erää –– ”Mitä! – hänet Tuoniko vei?”
Ei toivon tähtönen paistaNyt enää ikkunastaan,Mut tuolta taivahan laestaSe täst’ edes vilkkuvi vaan!
En enää ikkunans alleMä vie teitä laulamaan,Vaan tuonne hautausmaalle –lepoon hän lasketaan.
Comments
Loading comments…