Nuorison lauluja

Mun rintani riemusta sykkivi taasKun päin kotikumpuja kuljen,Ma tunnen, ett’ oon sulomuistojen maassKun tuttuja polkuja poljen.Ah, täällähän lassa ma leikkiä löinJa noill’ ahovarsilla marjoja söinJa lammilla sousinJa vuorille nousinJa leivoa kuunnella sain kevät-öin!

On onnea mulla, kun on koti vaan,Ehk’ onkin se köyhä ja pieni.Jos missä mä kuljen, jos minne mä saanTaas tänne mun kääntyvi tieni.On onnea sillä, kell’ on kotimaa,Jot’ ainian hellästi lempiä saa!Siks riemua raiuJa kauaksi kai’uNyt lauluni laaksojen, vuorien taa’!

Läiky, läiky rantamille,Suomeni sinilaine!Kuiskii tuuli kukkasille:Joutui jo kevät vainen!

Levittele lehtiäsi,Suomeni koivu korja!Pois on härmä lehviltäsi,Et ole talven orja.

Ojentele oksiasi,Suomeni kaunis kuusi!Johan sull’ on juurillasiNurmikko-vaippa uusi.

Nouse, nouse rannan tuomi,Tuuhea tuoksuvainen!Nouse koko sorja Suomi,Pohjolan kaunokainen!

Taas on meillä suvi ihana,Taaskin metsät, laaksot, vuoret vihannoipiLauleleepi linnut lehdoissa,Laitumilla karjan kellot soipi.Pensastoissa tuolla virrat hyppelee,Järven aallot loiskii, kosket kohisee:Taas on meillä suvi ihana,Taaskin metsät, laaksot vihannoipi!

Rientäkäämme kesäleikkihin!Lailla kesälintujen nyt laulakaamme,Soittakaamme riemusävelinKauneutta kalliin Suomenmaamme!Rinnoistamme ääni raikuen kun soi,Meihin yhtyen myös metsä huminoi:Soittakaamme riemusävelinKauneutta kalliin Suomenmaamme!

Hei! raitis on Pohjolan talvisää,Kas, kuinka sen taivas kuultaa!Maat, järvet nyt peittävi hanki ja jää,Mut tähtöset illoin kun välkkyääJa taivas kun säihkyvi tulta,Mun rintani riemusta huudahtaa:Kaunein,Kaunein on toki Pohjolanmaa!

Vaikk’ ankara ilma ja pakkanen onJa vinhuvi viima tuulen,Ei pysty se Pohjolan nuorisohon,Vaan lietsovi hehkua luontohonJa poskihin purppurahuulen!Ja nuoriso laulavi innoissaan:Armain,Armain on elo Pohjolanmaan!