Soittoniekan hukkuminen

”Ma istuin, meloin purttaniTyynesti, hiljaa edespäin,Tyyn’ oli myöskin mieleniKuin joki silloin edessäin.

”Ja somastippa kulkuniPiirtyypi joen pintahan,Ja kauas käy mun rientoni, –Niin joudun viimein virtahan.

”Se mua lähtee viemähän,Ja tuop’ ol’ ensin hupaisaa,Mut kohta kuohun hirveänMa nään, ja kuulen pauhinaa!

”Ma olin vaaraan joutunut,Jost’ oli myöhä palata – –Mun kauhu oli vallannut!Tilani voitte arvata.

Vips! pursi ylös-alaisin!– Melakin kirpos käsistäin –Ja missä koski kuohuvin,Ma sinne pyörähdin suinpäin!

”Nyt tunsin jotain outoa,Ikäänkuin – suukon huulillain!En muuta tiedä kertoa –Tää toki viel’ on muistossain:

”Mull’ oli viulu purtena,Ja virta! – sävelvirta vaan,Jonk’ ihanainen ElinaSai pianosta kuohumaan. –

”Olenko hukkunut vai en,Se mulle viel’ on hämärää,Vaan aivan selvään tunnen sen,Ett’ elän toista elämää!”