Kato-vuodesta

Taivaan Herra on nostanutKohommaks’ leipä-korin,Kuin synti on kauvan kasvanut,Tuumannut tuhman torin:Baabeliin on paljo pantuna,Vaan vähempi on saatunaRuumiille ruuvan apuu,

Sielulle vielä vähemmänEvästä eineheksi,Ei ennättäneet enemmänTarpeita tarpeheksi.Eipä voi itse ihminen,Maan mato varsin vaivanen,Yht’ kukoistakaan kutoo;

Vielä vähemmän vitjoja,Kasvamaan kaiken laista,Ei ihanoita ilmoja,Kuin kasvun antais maasta;Kyllä kaiketi kylvettiin,Vähäpä niistä niitettiin,Vähempi laariin pantiin.

Täm’ aika antaa arvataKalliiksi kaikki murut,Tämä myös tuottaa murhetta,Kasvattaa suuret surut:Kuin elon Herra pahastuu,Niin laiho maassa lakastuu,Siitäpä seuraa nälkä.

Nyt pitäis tulla tuntemaanSyntimme syvyys kerran,Armon ajassa arvaamaan,Mikä on meidän Herra,Kuin taitaa taivaat salvata,Taas tahtons’ jälkeen avataMakeimmat makasiinit.

Syystäpä saa nyt syntinen,Puhua puutoksesta:Elo on syöty entinen,Murhetta muutoksista,Ol’et, akanat aivastaanNyt saivat suurest’ vaivastaanEineeksi ihmisraukat.

Laps’ parat parkuu nälässään,Kuin ennen Jerusalemiss’,Hartaasti huutaa hädässään,Valitus ain’ on valmis.Isät ja äidit huokailee,Ja kyynäleillä ruokaileeKarvaasta surun kalkist’.

Nyt kunnian Herra kurittaaLangenneita lapsiansa,Murheella meitä muistuttaaAina alammaisiansa;Hän antoi makeita muruja,Nyt antaa suuria suruja,Varmalla vaakallansa.

Se pensastava BethlehemLaviat lahjat antaa,Vaan ei vaivanen JerusalemVoi karpiota kantaa;Vaan itse Kaikkivaltias,Maan, Taivaan taitava haltias,Osaapi antaa oikeen.

Jokos nyt tullaan tuntemaanEntiset ennustukset,Murheella myöskin muistamaan,Ne uljaat uhkaukset:”llette tehne parannust’Ja katkerata katumust’,Niin kaikki hukkaan tulett’”.

Mennäänpäs armoo anomaanKristuksen ristin juureen,Ja katkerasti katumaanSyntimme sangen suuren,Sitte saa vielä vaivastaan,Armosta vielä aukaistaanLeveä leipä-huone!