Katovuodesta

Taivaan Herra on nostanutKohomma leipäkorin,Kun synti on kauvan kasvanut,Tuumannut tuhman torin:Peltohon paljon pantuna,Vaan vähemmän on saatunaRuumiille ruoan apuu.

2.

Sielulle vielä vähemmänEvästä eineheksi:Ei ennättäneet enemmänTarpeita tarpeheksi,Eipä voi itse ihminen,Maan mato varsin vaivainen,Kutoo kukkaista yhtään.

3.

Vähemmän vielä viljojaKasvamaan kaikenlaista,Ei ihanoita ilmojaMill’ kasvun antais maasta.Kaiketi kyllä kylvettiinVähäpä niistä niitettiinVähemmän laariin pantiin.

4.

Täm’ aika antaa arvataKalliiksi kaikki murut,Tämä myös tuottaa murhetta,Kasvattaa suuret surut:Elon kun Herra vihastuu,Niin laiho maassa lakastuu,Siitäpä seuraa nälkä.

5.

Pitäis nyt tulla tuntemaanSyvyyttä synnin kerran,Ajassa armon arvaamaan,Mikä on meidän Herra.Hän taitaa taivaan salvata,Taas tahtonsa jälkeen auvaistaMakeimmat makasiinit.

6.

Syystäpä saa nyt syntinenPuhua puutoksesta:Elo on syöty entinenMurheetta muutoksistaOl’et, akanat aivastaanSuuresta saivat vaivastaanEineeksi ihmisraukat.

7.

Lapsparat parkuu nälissäänKuin ennen Jerusalmiss’,Hartaasti huutaa hädissään,Valitus ain’ on valmis.Isät ja äitit huokaileeJa kyynäleillä ruokaileeKalkista karvahasta.

8.

Nyt kunnian Herra kurittaaLangenneita lapsiansaMurheella meitä muistuttaaAin’ alamaisiansa;Makeita antoi muruja,Nyt antaa suuria surujaVarmalla va’allansa.

9.

Se pensastava BetlehemLaveat lahjat antaa,Vaan raukka ei JerusalemVoi karpiota kantaa;Mut itse KaikkivaltiasMaan, taivaan taitava haltiasOsaapi antaa oikein.

10.

Jokos nyt tullaan tuntemaanEntiset ennustukset,Murheella myöskin muistamaanNe uljaat uhkaukset:”Ell’ette tehne parannust’Ja katkerata katumust’,Tulette kaikki hukkaan.”

11.

Menkäämme armoo anomaanKristuksen ristin juureenJa katkerasti katumaanSyntimme sangen suuren.Saa sitten vielä vaivastaan:Armosta vielä auvaistaanLeveä leipähuone!