Pelko

Mä pelkään vuokses, Anna – – –.Mut miksi pelkään, tiedä en,vain pelkääväni tiedän.Mä pelkään!Kuin äidin valtaa pelko aiheeton,he kaikki vielä iloiset ja terveet on – – –!Ja niinkuin laivurikin pelkää, pelkää, pelkää,kun huolettomin silmin vielä tähyävätmuut pilvetöntä taivasta ja tyyntä merenselkääja varoittajan viisaudelle hymähtävät.Mä pelkään, niinkuin pelkää hän,ken näkee rannan hiekkakunnahalla lasten leikkivänja tietää: vuoksi nousee, nielaisee nyt juuri – pakoon!Mä pelkään, niinkuin pelkää mies,ken tietää: riipun hirsipuussa kello seitsemän.Niin, niin mä pelkään vuokses sun – – –vuoks itseni: sä oothan elämäni mun;mut sinä omaa tietäs käyt, pois rinnaltain,et pelkää ahdistavaa pelkoain,sä syöksyt uuteen kohtaloon, käyt uutta elon-rataa – – –vain kaste uusill’ aamuteilläs onmun kuolinhikeni, mi jalkais juureen sataa!