Matti Pohton murhasta

Tapahtuis se tapon kauttaJos sallimus siihen auttaa,Tahi muissa vaikehissa vaarois’,Kylissä, teillä tai teiden haarois’,Kyllä Jesus sieluni periiKoska henki ruumiista erii.

Toisin käypi pännä käissä,Toisin mieli miehen päässä,Toisin luonto luonnistuupi,Toisin järki toimittaapi,Kun on ihminen iloisaPaitsi mielettä pahatta.Riemu rinnan nosteleepiSydämmen sytytteleepi;Vaan ei varsin murha-mielinPaljon pistellä pahalla:Ei käy laulua ladontaRuno-virttä viiltäminen,Kun on murhe kullakihin,Paha mieleni minunkin,Murha-työtä muistellessaKauheata katsellessaTuota kun on kuultununnaSaatu tietoa samasta,Kust’ on vuosi jo kulunnaHiukan päälle hiihtynynnä.

Tuli tänne tuonempantaVaasan läänistä vaelsiKeskipaikoilla keseä,Viimme vuonna, ViipurihinMatti Pohto mainittunaKyrön pienestä pitäästä,Kirjoin kiitetty nitoja,Varsin varma hoitajansa,Halukkaampi hankinnossaOivallinen ostamassa,Joka ilmosen ikänsäNäkyi näitä kaupinneensa,Joita osteli ololtaYhtä ympäri pitäjin,Matkat pitkät matkustellenSuomen halki haihatellen,Parsi paljailla jaloillaKesäaikoina alatinKontti korkia selässäNahka-laukku lantehilla.Kussa kuuli kirjasiaVarsin vanhoja olevanNiitä etsi hän enemminHarvinaisia halusi.Ei hän vaatteita valinnaKaunosia kantanunna,Eikä herkkui etsinynnäMakehia maistanunnaLihasia liikkuessaRasvasia reisutessa,Tahi teetä tahtonunnaKahvikuppia kajonna,Mutta nälvi nälkähänsäLeivän paljaaltaan paremmin,Kunhan henki kunnollensaKesti keuhkoissa elossa.

Tällä reisulla täkälinKulki Matti kunniallaLäpi Viipurin vilahtiViellä viimeisen eränsä,Tuli sitten tuolle puolleMeidän Pappilan palasi,Kulki siitä virstaa kuusiVainko seitsemän vaelsi,Tässä Matti matkatessaPohto poikkesi talohonKyllä Nuorahan kylässäViellä Viipurin pitäässä.Tuohon sitte tultuansa,Väsyksissä oltuansa,Pohto paikalla paneusiMatti maata penkin päälleAivan auringon valossaKeski-päivällä kesällä,Eikä tuota ennustellaMatti-parka mahtanunnaEtt’ ol’ surma etsimässäMiehen tappaja takana.

Kun ol’ aikoja kulunna,Matin tultua tupahan,Talon-rahvas jo takaisinTyönsä-paikoilta palanna,Kuhun kulkenna olivatEtemmäksi ehtynynnä,Kuka heinän heitäntähänKuka niittämään nisuja, –Niinpä Matti jo makaisiPohto unta uudenlaista,Kust’ ei kuunahan heräjäTämän maailman majoissa.Verta virtana vilisiMatin otsasta ololta,Johon kirveellä kilauttiMurhamiesi muhkiasti.Siis ol’ loppusi sinullaMatti-parka maailmassa,Aivan rutto ja rumainenEttä kuolit kurjan laillaTuiki tuimalla tavallaKautta mustan murhamiehenVerta veljensä janovan.

Ihminen kuoleepi itseVaan ei muisto multalahanMatin kanssa maahan pantu;Se on jäänynnä jälelleAina vasta-aikohimme.Tuota tuumivat tutentitYstävät yli-opistonJotta Pohtolle jotainniMatin haudalle hakea,Kussa kuollut ruumihinsaMatti Pohton nyt makaapiAidan siunatun sisässäHautoo-paikassa paraassa.Niinpä vasten valmistellaAivan antoivat kivestäNuoret Herrat herttasemmatHaudan kannen kaunokaisen,Kun on kirjaksi kuvattuKivi harmaha hakattu,Jonka alla ankarassaLepää Pohtomme levossaRatki rauhassa hyvässäHiekan alla hiljasessa.Siell’ ei lyödä LöfgreeniltäMurhamiehellä mukata:Siell’ ei rauta rapsahteleKilahtele kirves päähän.Viell’ on tuolla tuonelassaSulle suuri kiitos ruunuTöistä aivan ankaroista,Kansallemme kallihiista,Valmistettu vaivoistasi.Siellä saat sä siunauksenKannat kaikilta suloisenPohto-parka palkaksesiSuomen suurelta suvulta.

Kun on Pohto kunniallaMatti maahan saatettuna,Niinpä katsoa katalanTahdon tappajan perähän,Kun on kumminkin sukusinYnnä yhdestä pitäästäPohton kanssa kaiketiki, –Kysyen kylän väeltäKuulustellen kulkevilta:Mihin ompi Jussi juossutKuhun Löfgreeni lykätty?Onko karkuhun kadonnaVainko kiinni kiepattuna?Tuohon vastataan tuvastaKulkevilta kuulla saamme:Tuoll’ on Jussi! juuri tuolla!Tuoll’ on tuima Löfgreenimme,Linnan vahvan varjon allaTahi Torkkelin talossa,Kuss’ on piina, kuss’ on pilkkaJoss’ on rautojen räminä,Kuss’ on kalva kaiken mielenOman tunnon tuomarina;Tuolla huono huokajaapiVaivanen valitteleepi,Ottaa tahtosi takasinTyötä kaiti kauheata,Vaan ei tuolla tuskat puutuVaivat vaikeat väheneEnnenku on kuljetettuPantu patsahan sivulle,Siinä vitsoilla sivuttuKoivun latvoilla kovasti,Siksi kun on kurja saanutTarpeen, tappaja selälleNeljän kymmenen kerallaParin kanssa kauheasti,Kuss’ on kunnon kulku-passiMurhamiehelle mukaansaEttä päähän päästäksensäSiperiaan siks’ ijäksiAina Aasian perälleKullan kaivantoon, katala.

Toi on palkka tappajalleToi on mustan murhamiehen:Saa se saunan selkähänsäRaippavitsoja rajusti;Saa se raudat raskahammatHelmet kaulahan kamalat.Se on kaikki kauheataNähdä varsin vaikeataKun ne kurjat kuunteleevatNäitä kaikkia katalat;Vaan on viellä vaikeampiKallihista katkerampiTutka tunnossa omassaKiusa sielussa kituvaIjankaiken ihmiselläMurhamiehellä mukana,Joka virpi viimeiseltäEpäilykseen eksyttääpi,Sitten syökseepi syvälleKadotukseen kaateleepi,Kussa piina piisajaapiIjänkaiken kalvavainen.Siellä huutaa sielu parkaAnoo Herralta apua,Vaan on tuolla varsin myöhäTyötä kauheaa katua,Sivute on armon aikaKatumuksen aika kaikki,Ovet onpi kiinni pantuPortit taivahan talohon.