Ihanteeni edessä

Tuo kasvoin juonne,Tuo silmäin luonneMun nostaa taivaasen,Kun tuota katselen.Mi ylevyys, mi ihanuusSun loistaa kasvoistais!Sun luonasi, oi enkeli,Lähemmä luojaa pääsisi;Ei hetkellinen heikkousMua koskaan valloittaisiSun tyyni, puhdas katsantoisMun kiihkoilleni esteen’ ois,Tuo mielen lempeys vakainenTuo katse autuaallinen,Mi sielun rauhaa näyttää,Mun sielun’ levottoman voisToivolla taivaan täyttää!– Ei, sinutta ei autuutta,Ei toivoa, ei lepoa –Siis tule kumppaliksen’ munSuo kätehesi tartun sun!– Uh, kamalaa! Jääkylmä se! –Tuon kalliost’ on rinta.Voi ivaa katkerinta!Se rikkahan on koriste:Se onkin marmorpatsas vaan,Sydäntä mill’ ei olekaan.